Lapset ideoivat Maunula-taloon mönjänteko-laboratorion ja valtavan Suomi-tyynyn

Ulla Paukku Maunula, Osallistava budjetointi, Suunnittelu, Työpajat, Uutiset, Vaikuttaminen

Parikymmentä pientä lapsen kättä nousee pystyyn ennen kuin olen ehtinyt kysymyksen loppuun. Kaikki haluavat vastata – tällaista suosiota pääsee harvoin kokemaan! Menossa on suunnittelupaja, jossa lapset on kutsuttu ideoimaan Maunula-talon toimintoja ja sisältöjä.

Lasten nopeissa käsissä Maunula-taloon syntyy tunnissa mm. Mönjateko-laboratorio, jossa luodaan uutta elämää kuluneesta ja käytetystä, valtava Suomi-tyyny, jonka päälle kaikki suomalaiset mahtuvat pötköttelemään sekä Maunulan puu, jonka rungon sisäisessä omassa akustisessa maailmassa voi leikkiä ja kuulla oman hengityksen.

Processed with VSCO with a2 preset


Villin mielikuvituksen takana aitoja kysymyksiä

Lasten villin mielikuvituksen takaa löytyy myös todellisuuspohjaa. Aivan kuin kokeneet suunnittelijat, lapset miettivät, miten eri käyttäjäryhmät voivat kaikki olla tyytyväisiä uuden talon tarjontaan, ja että joustamattomia ratkaisuja ei kannata tehdä, sillä kävijöiden tarpeet muuttuvat joka päivä.

Askartelijasuunnittelijan roolissa lapset huomasivat nopeasti, etteivät pelkät seinät tee tunnelmaa, tai komeat puitteet itsessään luo sellaisia yhdessäolon, vuoropuhelun, elämyksien ja tunteiden herättämisen paikkoja, mitä he itse pitivät tärkeinä. ”On tosi vaikeata määrätä ja suunnitella sitä, että ihmiset olisivat hyvällä päällä”, kiteytti eskarilaisten yhteisiä näkemyksiä ponnaripäinen tyttö ja leikkasi Nylon Beatin hymyilevän Jonnan osaksi omaa Maunula-talo kollaasiaan.


Lapset antoivat muodon omille ideoilleen scrapwall-kutsukorteissa

Puolentoistatunnin työpajassa kaksi eskariryhmää Neilikat ja Pippurit tekivät scrapwall-tekniikalla kutsukortit Maunula-taloon. Kortit olivat toinen toistaan erilaisempia, joihinkin oli sommiteltu yli reunojen taiteltavia kohokuvia, toisiin leikattu kurkistusaukkoja. ”Äiti tulee iloiseksi, kun vien tän kotiin. Pitää vaan muistaa laittaa se reppuun”, sanoi kahvilan, yhteisgrillaus-alueen ja kokeiluviljelypuiston korttiinsa askarrellut poika.

Yhdessä tekemisen siivittäminä lapset antoivat muodon omille ideoilleen ja saivat samalla esimakua uuden kulttuuritalon tarjonnasta. Askartelun ja jutustelun lomassa he oppivat toinen toisiltaan, keskustelivat ja esittivät kiperiä kysymyksiä. Keskittyneesti työpajan tehtäviin syventynyt tyttö halusi lopulta leikata vaaleanpunaiseen kutsukorttiin vain yhden kuvan – se oli aukeaman kokoinen tuimailmeinen vartija leveissä housuissaan ja maihinnoususaappaissaan. ”Mä haluaisin, että meillä kaikilla olisi turvallista olla siellä uudessa talossa. Miten se turvallisuus tehdään?”, hän kysyi.

piirttä netti 

Tekemisen ilo kuplii pitkälle

Työpaja itsessään oli toivottavasti avaus sille, miten uusi Maunula-talo toimii lasten ja perheiden puolesta edistäen yhteisöllisyyttä, vuorovaikutusta, erilaisuuden hyväksymistä, nuorten ja lasten osallisuutta. Se tarjosi kanavan eskari-ikäisten omille ideoille ja Maunula-talon tuunaamiselle ”lapselliseen makuun”.  Meille työpaja tuotti valtavasti iloa – kiitos meitä lyhyemmille kansalaisille ideoistanne, viemme niitä eteenpäin.

 

Teksti ja kuvat: Virve Miettinen & Inari Penttilä