Padin voittanut Inga Saario pohtii demokratian onnistumista

Jonna Pennanen Historia

Keväällä Maunula-talon ideointiin osallistuneiden kesken arvottiin tablettitietokone ja onnetar valitsi voittajaksi maunulalaisen Inga Saarion. Tapasimme Anne Dikertin ja Antti Sarpon kanssa Ingan paikallisessa Janin lounas & sport cafessa kahvikupposen äärellä.


– Eniten odotan Maunula-taloon hyvää kirjastoa ja mielenkiintoisia kirjailijavierailuita, kertoo juuri 80-vuotispäiviään viettänyt Inga Saario.

Inga kertoo lukeneensa aina paljon. Vanhat suomenkieliset naiskirjailijat ovat mieluisia, mutta tuotanto on tullut luettua jo aikaa sitten. Hetken mietittyään hän mainitsee mielikirjailijakseen Jascha Golowanjukin.
– Sukuni tuli aikoinaan Tartosta Leningradin kautta Suomeen. Tunnistan Golowanjukin kirjoista monia juutalaishahmoja. Lempikirjani on Isoäiti on kaistapäinen.

Inga suunnittelee lopettavansa Hesarin tilaamisen ja tulevansa kirjastoon lukemaan sen, kun Maunula-talo aukeaa. Nykyinen kirjasto tuntuu hänen mielestään pimeältä ja on vaikean matkan päässä kotoa. Lehden Inga lukee tarkkaan jo aamuyöllä, kun se kolahtaa luukusta.
– Merkkaan tärkeimmät asiat kynällä ja luettuani käyn pudottamassa lehden naapurilleni.


Maunulassa kaikki ovat tasa-arvoisia

Naapurit ovat Ingalle tuttuja, sillä hän on asunut samassa talossa Rajametsäntiellä sen valmistumisesta lähtien eli vuodesta 1961. Uudet asukkaat otetaan aina siipien suojaan ja heitä opastetaan talon tavoille eli tervehtimään toisiaan.
– Maunula on muuttunut, mutta niin muuttuvat kaikki paikat. Tämä on hyvä paikka elää.

Erityisen kiitoksen Ingalta saavat paikalliset maahanmuuttajat.
– He ovat hyväkäytöksisiä ja määrätietoisia ihmisiä – eivät kulje kuten kyttyräiset suomalaiset.


Selfieitä ja koodausta

Ingalle tietokoneet ovat tuttu juttu, vaikka hän tunnustaakin kaipaavansa perinteistä printtimediaa. Hänen mielestään tietoyhteiskunta asettaa suuret haasteet kirjastoille.
– Informaatio ei tule aina perille niille, jotka tietoa kaipaavat. Ne taas, jotka käyttävät teknologiaa sujuvasti, eivät välttämättä käytä palveluita.

Voittamaansa tablettiin Inga suhtautuu hellän myötämielisesti ja hipaisee vähän väliä vielä paketissa olevaa konettaan.
– Pikkaisen nolotti ensin, että enhän minä sellaista tarvitse. Mutta kohta tulee eka selfie: kone ja mummo, Inga vitsailee.

Inga miettii kovasti, miten Maunula-talo voisi tarjota iloa vanhemmillekin, ettei tarvitse yksin seistä pelikoneiden ääressä. Kurssinjärjestäjille tiedoksi: Inga ilmoittautui jo halukkaaksi Maunula-taloon koodauskurssille.
– Tekisi mieli myös kirjoittaa hieman – vähän muistoja Maunulasta. Mietin sitäkin, että onnistuuko se demokratia.
Teksti ja kuva: Mari Larkovirta