Hikinen peliheinäkuu tuo nuoret yhteen

Merja Haakana Events, Maunula, Maunula-talo, Nuoret, Nuorisoasiainkeskus, pelaaminen, Tapahtumat

Ruudulla vilistää pelihahmoja virtuaalimaailman vilskeessä. Kaksi poikaa istuu ruskealla nahkasohvalla pelikonsolit kädessään ohjailemassa ruudulla juoksevia jalkapallonpelaajia. Kahdeksan muuta eri ikäistä nuorta on kokoontunut pitkän pöydän ympärille tietokoneiden äärelle. Ilmapiirissä on jotain todella intensiivistä. Ollaan Maunula-talon Metsäpuro-salissa ja tapahtuman nimi on Hikinen peliheinäkuu.

Kyseessä on Helsingin kaupungin nuorisopalvelujen järjestämä pelitapahtuma nuorille. Täällä pelataan tietokonepelejä, kilpaillaan, tavataan vanhoja kavereita ja tutustutaan uusiin. Lautapelit, sarjakuvat ja roolipelit kuuluvat myös pelin henkeen.

Paikalla on myös nuoriso-ohjaajia. Täällä heitä kutsutaan peliohjaajiksi.  Yksi heistä on Mikko Kuronen, joka lupautui kertomaan, mistä kaupungin pelitoiminnassa on oikein kyse. Miksi nuoret pelaavat? Miksi ihmeessä kaupunki on ylipäätään lähtenyt tarjoamaan nuorille pelitoimintaa? Tehdäänkö täällä lapsista tulevaisuuden peliriippuvaisia aikuisia?

Mikolle kysymykset ovat hyvin tuttuja entuudestaan. Kaikki pelaamiseen liittyvät epäluulot ovat tulleet vuosien varrella tutuiksi. Hän on käynyt niihin vastaamassa muun muassa vanhempainilloissa ja saanut useasti kertoa, mitä pelaaminen oikein on ja mitä pitää tehdä, jos se oikeasti lähtee käsistä ja hallitsee elämää.  Mikolle pelit ovat aina kuuluneet vapaa-aikaan, ja hän on tehnyt niiden parissa nuorisotyötä jo pitkään.

– Helsingin pelitoiminta on ollut ja on edelleen innostuneiden ihmisten organisoimaa toimintaa. Vuosien saatossa siihen on tullut paljon lisää ammatillisuutta ja pedagogisuutta. Sen lisäksi, että pelaaminen on kivaa, sitä tehdään meillä vahvasti kasvattavalla otteella.

Peli on harrastus

Mikko kertoo, että pelaaminen on kuin mikä tahansa innolla tehtävä asia elämässä. Se on huonoa silloin, jos se menee liiallisuuksiin. Lähtökohtaisesti se on kuitenkin mainio harrastus siinä, missä joku muukin. Tilastot kertovat sen, että nykyaikana niistä ihmisistä, joilla on pääsy mobiililaiteeseen tai digitaalisiin verkkoihin suurin osa pelaa jotain. Se pätee niin aikuisiin kuin nuoriin. 

– Kun kaupunki antaa liikuntatiloja käyttöönsä eri urheilulajeille tai bändikämppiä musiikin harrastukseen, se antaa myös mahdollisuuden harrastaa pelaamista.  Samalla vähennetään sosioekonomista eriarvoisuutta, sillä pelaaminen on kallista. Jotta pelit pyörivät koneessa tarvitaan niihin riittävää kapasiteettia. Se taas maksaa. Kaupungille koneet ovat fiksu investointi. Kun niissä toimivat pelit, silloin niissä toimivat kaikki muukin.

Mikko kertoo, että nuoret oppivat pelaamisen kautta kieliä ja toimimaan verkossa. Pelaamisen myötä voi lisätä muutoinkin teknologiaosaamistaan. Hän korostaa myös pelien sosiaalista puolta. Jokainen pelaaja pelaa aina jonkun toisen kanssa. Pelimaailma voikin olla yllättävän helppo tapa saada uusia kavereita. Paikassa, missä on muita samasta asiasta kiinnostuneita, sellainen voi löytyä viereiseltä koneelta.

–  Keräännytään hauskan harrastuksen äärelle ja siinä samalla ystävystytään. Pelin lomassa nuoriso-ohjaajan on helppo kysyä kuulumisia. Uusiin kävijöihin tutustutaan, kun pelataan yhdessä pari peliä.

Pelitoiminnan ohjaajien tarkoitus onkin tehdä taustalla eräänlaista salapoliisityötä, etsiä sellaisia pelejä ja teemoja, jotka tuovat nuoria yhteen.

– Pelejä tärkeämpi on aina ihmiset. Siihen koko toiminta perustuu.

Vihapuheelle ehdoton ei

Nuorisopalvelujen tarkoituksena on ennen kaikkea tarjota turvallinen ympäristö pelaamiseen.  Peliohjaaja tietää, mitä teemoja eri peleissä on ja mitä niissä tapahtuu. Koska useissa peleissä on jonkinlainen väkivaltainen elementti mukana, lähellä on silloin aikuinen, jonka puoleen voi aina kääntyä, jos meno menee liian ahdistavaksi. Ikävistä tunteistakin on lupa puhua.

– Toisin kuin vaikka elokuvia katsottaessa, pelissä olevan hahmon voi aina siirtää pois ikävästä tilanteesta. Elokuvassahan niin ei voi tehdä. Peleissä koettuun voidaan vaikuttaa.

Kaupungin järjestämissä pelitapahtumissa ja pelaamista järjestävissä nuorisotiloissa pelien ikärajoja noudatetaan tarkasti. Jos peli on kielletty alle 16-vuotialta, niin sitä ei 15-vuotias saa pelata, vaikka kotona vanhemmat sen sallisivatkin. Peliohjaajat myös neuvovat nuorille hyviä verkkokäyttäytymistapoja. Peliinhän kuuluu oleellisena osana myös kommentoinnit ja keskustelut.

– Puutumme hanakasti heti siihen, jos toista pelaajaa aletaan sättiä. Iltapäivälehtien kommenttikentät voivat olla täynnä aikuisten kirjoittamaa hirveää törkyä. Täällä semmoinen nettikäyttäytyminen ei ole sallittua. Peliohjaajat opastavat siihen, miten kohdellaan muita ihmisiä. Ei mennä anonymiteetin suojaan puhumaan mitä tahansa. Toiveena on tietysti, että täältä opitut tavat siirtyvät sitten joskus tulevaisuudessa heidän aikuismaailmaansa.

Ongelmapelaamisen kaksi syytä

Mikä sitten on sopiva aika pelata? Missä vaiheessa pelaamisesta pitäisi olla huolissaan? Maailman terveysjärjestä WHO:n mukaan ongelmapelaamisesta voi puhua silloin, kun liikapelaaminen on jatkunut yhteensä puoli vuotta ja se hankaloittaa jo omaa elämää sekä elämänhallintaa. Nuorella ei esimerkiksi koulunkäynti enää suju, kaverisuhteita ei ole ja kaiken ajan täyttää peli.  

Jotta ongelmaan päästään käsiksi pitää ensiksi tietää, mistä tilanne johtuu. Mikko kertoo, että perussyitä on yleensä kaksi: kyseessä voi olla joko addiktio tai peli on keino päästä pois omasta ahdistavasta elämäntilanteesta. Vaikka ulkopuoliselle molemmat näyttäytyvät samanlaisena, riippuvuus ja eskapismi ovat kuitenkin eri asioita.

– Pelaaminen tarjoaa meille onnistumisen kokemuksia. Joillekin ne ovat niin tuntuvia, että niistä saatua mielihyvää halutaan aina vaan lisää. Silloin puhutaan addiktiosta. Se on sama asia, kuin vaikka aikuinen jäisi koukkuun alkoholiin tai uhkapeliin.   

– Toisessa tapauksessa peli toimii pakotienä ahdistavasta arjesta. Peli on äärimmäinen keino päästä eroon todellisen elämän ongelmista. Masennusta voi olla vaikea huomata, sillä se ei välttämättä näy päälle päin. Leveimmänkin hymyn taustalla voi olla todella syvää ahdistusta.  Sen opin jo tehdessäni aikuissosiaalityötä mielenterveyskuntoutujen parissa.

Molemmissa tapauksissa Mikko kehottaa kääntymään erikoisnuorisotyötä tekevän Luotsin pariin. Sitä kautta nuorelle järjestetään oma ohjaaja, jonka kanssa elämäntilannetta käydään läpi. Keskusteluihin otetaan myös vanhemmat mukaan.

Kiinnostu lapsesi tekemisestä

Vanhemmat voivat kokea lapsensa pelaamisen eri tavoin kuin lapsi itse.  

– Esimerkkinä vaikka tilanne on se, että vanhempi tulee kotiin, lapsi istuu koneella ja siitä alkaa puhe pelaamisesta. Todellisuus on kuitenkin usein se, että kotiin tullessaan aikuinen on itse voinut viettää tietokoneen ja digilaitteiden parissa koko päivän. Lapsi on saattanut katsoa kännykkäänsä vain välitunnilla, kun tunneilla se on kiellettyä. Oman lapsen pelaaminen voidaan kokea ongelmaksi, vaikka itse istuttaisiin sohvalla katsomassa kännykästä Netflixiä tai selailemasta somea.

Jos vanhemmat eivät ole lainkaan kiinnostuneita lapsen harrastuksesta, siinä on myös hyvä alusta ristiriidalle. Vaikka eletään digitalisaation aikakautta, vanhat pelisäännöt vuorovaikutuksessa pätevät yhä.

– Nuoret tarvitsevat vanhempiaan. Vanhempien antama aika ja huomio lapselle on edelleen todella tärkeää. Jos halutaan lapsi koneen äärestä muihin harrastuksiin, niin paras tapa on lähteä yhdessä kokeilemaan uusia juttuja.  Pakottamalla sen sijaan saadaan aikaan vaan pahaa mieltä.

Pelit ovat bisnestä

Liikapelaamista ei enää muutoinkaan mitata kello kädessä. Aikaa tärkeämpi seikka on laatu; se, minkälaisen sisällön ääressä koneella tai digilaitteiden ääressä istuu. Mikko puhuu hyvästä ja huonosta ruutuajasta. Jälkimmäisen yhteydessä hän kertoo useisiin peleihin liittyvistä nettiostoksista, mikromaksuista.  Pelifirmat tuottavat koko ajan enemmän voittoa. Pelit eivät sinänsä ole kallistuneet, mutta pelifirmat porskuttavat entistä lujempaa. Syynä on se, että peleihin liittyy aiempaa enemmän erilaisia mikromaksuja, joita pelin edetessä tulee suoraan pelaajan nenän eteen.  Myytävät tuotteet voivat olla mitä tahansa: vaikka pelihahmolle uudet housut tai vaikka tehokkaampi ase. Pelissä yksi vaatekerta voi hyvinkin maksaa vaikka 30 euroa.

– Mikromaksut ovat jatkuvaa suoramarkkinointia pelaajalle. Suosikkipeli Fortnite on esimerkiksi niitä täynnä. Pelin sisällä ryhmäpaine voi myös ohjata pelaajaa ostamaan lisää tuotteita. Voi olla, että et ole mitään muiden silmissä, jos pelaat pelkillä lähtövarusteilla. Ryhmäpaine tuo siis suoraan rahaa pelifirmojen kassaan.

Mikko kertoo kuitenkin, että esimerkiksi Fortnite on peleistä kuitenkin siinä mielessä reilu, että se kertoo heti, mitä se on myymässä. Toisinkin voi olla.

– Peleissä voidaan myydä yllätyslaatikoita tai korttipakkoja, joista et ennakolta tiedä, mitä ne sisältävät. Esimerkiksi jalkapallopeli Ultimate Teamissa omaa joukkuetta täydennetään korttipakoista saatavilla pelaajilla. Korttipakkoja voi puolestaan hankkia joko pelaamalla peliä tai ostamalla niitä mikromaksujen avulla oikealla rahalla. Ennakkoon et kuitenkaan voi tietää, mitä pakassa on.

Mikromaksut eivät liity kuitenkaan vain tietokonepeleihin. Kännyköiden ilmaispelit ovat todellisuudessa kaikkea muuta kuin ilmaispelejä. Tietokonepelit eivät pääse rahastuksessaan lähimaillekaan mobiilipelejä.  

Peliohjaaja neuvoo aikuisiakin

Kaikki tämä tarkoittaa silloin sitä, että myös vanhempien kannattaa tietää, mitä lapsi koneen ääressä tekee. Pelaaminen on erinomaista ajanvietettä ja niiden avulla voi avartaa maailmaansa. On kuitenkin oltava valppaana, mitä pelien sisällä tapahtuu.

Pelit liittävät ihmisiä yhteen, tuovat onnistumisen ja oppimisen kokemuksia, mutta niiden äärellä kannattaa olla hereillä. Varjopuolena voi olla peliriippuvuus tai rahan menetys.

Kaupungin järjestämissä pelipaikoissa peliohjaajat tuntevat pelien maailman. Mediakasvatukseen pelit luovat aivan uusia haasteita.

–  Jos nuori haluaa ostaa mikromaksuilla jotain, niin peliohjaaja kysyy, oletko nyt asiasta aivan varma. Samalla rahalla, mitä pistää pikselien värien vaihtoon, voit ostaa itsellesi reaalimaailmassa jotain aivan muuta.

Mikäli juttu herätti sinussa kysymyksiä ja haluat keskustella aiheesta, ota yhteyttä peliohjaajiin. Mikon työpiste sijaitsee Oulunkylän nuorisotalolla. Heinäkuun hän toimii Maunula-talolla.  Mikon saa myös kiinni sähköpostitse mikko.kuronen@hel.fi.