Turvarunoja Maunula-talossa

Maria Junno Avajaiset, Kirjasto, Kulttuuritalo, Maunula-talo, Näyttelyt, Uutiset

Virtuaalinäyttely 23.4.2020-31.5.2020 Maunula-talon ikkunoissa, somessa ja nettisivuilla

Turvarunoja-näyttely tuo luettavaksi maunulalaisten runoilijoiden Ainokaisa Huuskon, Jani Niemisen ja Kati Neuvosen uusia poikkeuslakiajan inspiroimia runoja. Näyttely avautuu Kirjan ja ruusun päivänä torstaina 23.4. Kanneltalon ja Maunula-talon ikkunoissa, netissä ja sosiaalisessa mediassa.

Näyttelyn tarkoituksena on sanallistaa poikkeusaikojen suuria ja pieniä tunteita ja vahvistaa näin yhteenkuuluvaisuuden ja yhteisöllisyyden tunnetta aikana, jolloin sosiaalista kanssakäymistä on rajoitettu. Turvarunoja-näyttely syntyi maunulalaisen runoilijan Ainokaisa Huuskon aloitteesta.

Graafinen toteutus: Merileena Reunanen

Näyttelyn toteuttaa yhteistyössä Kanneltalo ja Maunula-talo, Helsingin kaupungin kulttuurin ja vapaa-ajan toimiala.


Seuraa näyttelyä täällä:

Turvarunoja-virtuaaligalleria

Tuvarunoja-facebook-tapahtuma

Maunula-talo
www.facebook.com/maunulatalo
www.instagram.com/maunulatalo_helsinki/
www.maunulatalo.fi

Kanneltalo
www.facebook.com/kanneltalo
www.instagram.com/kanneltalo
www.kanneltalo.fi


Taiteilijaesittelyt:


Ainokaisa Huusko

Olen runoilija. Olen ylirajainen tarkkailija, merkityksien keräilijä ja kaiken kyseenalaistaja – eli vähän rasittava ja rakentava samanaikaisesti. Kuljen ruuhkavuosien tahdittamaa kirjailijan arkea, jonka lomassa toimin Helsinki Poetry Connectionin hallituksessa, tuotan ja juonnan runoklubeja ja -projekteja sekä opetan Lavarunoakatemiassa.

Turva on minulle pelon poissaoloa. Toivon, että runojeni kautta ihmiset löytäisivät yhteyden toisiinsa ja sitä kautta lohdun, rakkauden tai empatian tunteen.

Mikä minua lohduttaa? Vastavuoroinen yhteys sekä nähdyksi ja kuulluksi tuleminen. Tietynlainen yhteisöllisyyden, ruohonjuuritason YYA-henki on nostanut päätään näinä koronapandemian aikoina, kun ihmiset ovat ruvenneet spontaanisti ja pyyteettömästi auttamaan ja piristämään toisiaan. Yhteinen uhka yhdistää ja se auttaa meitä kaikkia vaikeiden aikojen läpi. Toivon myös, että tämä avoimen yhteyden ilmapiiri syvenisi ja olisi luonteeltaan pysyvää laatua myös pandemia aikojen jälkeenkin.

Kati Neuvonen

Olen maunulalainen runoilija ja lastenhoitaja. Muutin Mikkelistä Helsinkiin parikymppisenä ja nyt olen asunut Maunulassa muutaman vuoden ajan. Perheeseeni kuuluu avopuoliso, kissa ja koira, jonka kanssa kulkiessa lähimetsät ovat tulleet tutuiksi. Olen aina ollut vähän omien polkujeni kulkija. Kirjoittamisen lisäksi teen lastenhoitajan töitä.

Turvassa tunnen olevani omassa kodissani ja tutuissa arkisissa ympyröissä. Kun kissa kehrää sylissä, koira nukkuu jaloissa ja kaikki on rauhallista. Olen myös turvassa sanojen ja kirjoittamisen parissa.  Toivon runojeni tarjoavan lukijoille uusia ajatuksia, kosketuspintaa, ehkä hymyn huulille ja pysähtymisen hetken arjen keskelle.

Poikkeustilan aikana pysyn arjessa kiinni osallistumalla parille verkkokurssille, toisessa tehdään kuvia ja toisessa kirjoitetaan. Nyt lomautettuna minulla on vihdoinkin aikaa uppoutua vaikka maalaamiseen. Taide kaikkine muotoineen antaa voimaa niin itse tehtynä kuin verkon kautta koettuna.


Jani Nieminen

Olen runoilija ja kirjailija. Lähtöjään olen Etelä-Pohjanmaalta, Alavudelta. Olen Maunulaan kotiutunut perheellinen, joka innostuu varmasta kesän merkistä: Metsälän tenniskenttien avautumisesta.

Turvassa on mielentila, jota ei heilauta perhosten väpättävät siivet. Toivon aina olevani teksteilläni vuoropuhelussa lukijan kanssa. Tässä tilanteessa toivoisin runojeni erityisesti tarjoavan toivoa, lohtua, iloa ja levollisuutta.

Mistä minä saan voimaa? Taide, sen moninaisissa muodoissa: kirjallisuus, musiikki, kuvataide, teatteri, tanssi… Saan voimaa perheestä, ystävistä, hiljentymisestä ja rukouksesta. Lohduttautumalla ajatukseen: Tämäkin loppuu.